Blogi sisältää aloittelevan sijoittajan mietteitä sijoittamisesta ja arvonmäärityksen sietämättömästä keveydestä

keskiviikkona, tammikuuta 28, 2015

Nordean tulos odotuksien mukainen, markkinat yllättyivät positiivisesti

Nordea julkaisi tänään Q4-tuloksensa. Liikevoittoa kertyi 1157 miljuunaa, joka oli Inderesin mukaan  linjassa ennusteiden kanssa. Myös EPS oli ennusteiden mukaiset 22 senttiä. Ainoa isompi yllätys oli osinko, jota ehdotettiin jaettavaksi 62 senttiä osakkeelta. Konsensusennuste oli 57 senttiä, joka tosin oli mielestäni kohtuullisen alhainen (tätä asiaa on selvitetty kattavasti mm. tässä Jukka Oksaharjun kirjoituksessa Nordnet blogissa). Viime vuonna osinko oli 43 senttiä. Osingonjakosuhde on ehdotetulla osingolla noin 70%, mikä heijastelee yhtiön hyvää vakavaraisuutta.

Nordean kurssin on tällä hetkellä noin 5,5% nousussa. Osinkoehdotus oli ennustetta noin 8,8% parempi eli siihen nähden nousuvaraa voisi vielä hieman olla. On tietysti sanomattakin selvää, etteivät markkinat hinnoitte yhtiöitä pelkästään osinkoprosentin perusteella. Toisaalta on mielenkiintoista, että konsunsusennusteeseen osunut tulos nostaa silti kurssia näinkin paljon.

Taaksepäin katsoen Nordeaa olisi ehdottamasti kannattanut tankata lisää osakkeen kurssin käväistessä hieman päälle 9 eurossa pariin otteeseen loka- ja joulukuussa. Ehdotetulla osinkoprosentilla osinkotuotto olisi ollut yli 6,5%. Mikäli Nordean osinkoprosentiksi muotoutuisi viisi, tulisi kurssin nousta 12,4 euroon saakka. Tämän lisäksi on hyvä muistaa Oksaharjun toteamus siitä, ettei Nordean nykyinen tuloskunto edes heijastele vielä yhtiön täyttä potentiaalia otollisemmassa markkinatilanteessa.

Aionkin pitää tiukasti kiinni hieman alle 9 euron keskihintaan hankkimistani osakkeista ja harkita mahdollisesti myös pieniä lisäostoja, mikäli osakemarkkinoilla nähdään jälleen sopivia pudotuksia. Vaikka joudunkin maksamaan Nordean osingoista enemmän veroa kuin Suomessa kotipaikkaansa pitävistä yhtiöistä, uskon osakkeella olevan vielä selvää nousupotentiaalia seuraavien vuosien aikana. Tällä hetkellä pankkisektorin osakkeista First Internet Bancorp tosin näyttää vieläkin edullisemmin hinnoitellulta, mutta myös riskaabelimmalta.

maanantaina, tammikuuta 26, 2015

Terveydenhuolto ja lääketeollisuus

Terveydenhuoltoa pidetään houkuttelevana sijoituskohteena. Väestö ikääntyy ja tarvitsee enemmän terveyspalveluita. Lisäksi talouskasvun myötä yhä useammilla ihmisillä on varaa hoitaa terveyttään. Mitä terveys sitten on? Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee sen näin: "Terveys on täydellisen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila." Kuulostaa aika vaikeasti saavutettavalta ja vielä vaikeammalta ylläpitää. Ei ihme, että erilaisille terveystuotteille riittää markkinoita.

Phoebus-blogista löytyi jälleen kerran hyvä analyysi terveydenhuollosta. 16/11 blogitekstissä Anders Oldenburg tuo esiin tärkeän alaan liittyvän seikan: "Terveydenhuolto on laaja ala, jonka eri osa-alueilla pätee hieman eri pelisäännöt. Alaan kuuluvat mm. lääkeyhtiöt, lääkkeiden tukku- ja vähittäisjakelijat, sairaalateknologian toimittajat, terveydenhuollon kulutustavaroiden toimittajat sekä lukuisa määrä eri terveydenhuollon palvelujen tarjoajia." 

Terveydenhuollon laitevalmistajat Anders Oldenburg jakaa 01/14 blogitekstissään kahteen kategoriaan: "potilaaseen asennettaviin tuotteisiin – joissa on lääkkeiden tapaisia riskejä – ja sairaalatuotteisiin". Ensimmäiseen kategoriaan luettavat tuotteet vaativat huolellista ja kallista testausta ja jatkuvaa tuotekehitystä. Lisäksi virheellisestä tuotteesta voi aiheutua valtaisat kustannukset sen valmistaneelle yhtiölle. Kuka muistaa vaikkapa tämän tekoniveliin liittyneen kohun? Yli 20 000 tekoniveltä tutkitaan irtoavien raskasmetallien takia

Toiseen kategoriaan lukisin omasta salkustani kuuluviksi Revenion ja Atrionin. Tässä ryhmässä tapahtuvaa kilpailua Oldenburg pitää helpompana ymmärtää. Phoebus ei tällä hetkellä kuitenkaan sisällä yhtään alan yhtiötä johtuen siitä, että suurimpien yhtiöiden johtoa Oldenburg pitää pääosin byrokraattisena ja pienemmät yhtiöt ovat taas harvempien tuotteiden varassa ja siten riskipitoisempia. Mielestäni Revenio vaikuttaa tällä hetkellä niin lupaavalta markkinajohtajalta silmänpainemittareissa, että olen valmis riskin ottamaan. Toisaalta tästä syystä en aio yhtiön osuutta salkustani liian suureksi kasvattaa. Atrionilla sen sijaan on mielestäni yllättävänkin hyvä ja tasapainoiselta vaikuttava tuoteportfolia, vaikka toki silläkin yksittäisen tuotteen myynnin romahdus aiheuttaisi merkittävän loven kassavirtaan. Tarkoitukseni onkin hankkia mahdollisesti vielä pari muuta pienempää hyvältä vaikuttaa yhtiötä riskin hajauttamiseksi.

Lääkeyhtiöt ovat taas siinä mielessä erikoinen sijoituskohde, että lähes kaikkia niitä koskee riski patenttien umpeutumisesta johtuvasta epäjatkuvuudesta. Jälleen Oldenburgia lainatakseni: "Tulos riippuu täysin siitä, pystyykö uusilla patenteilla kompensoimaan vanhojen umpeutumista vai ei". Näin ollen tänään patenttinsa vuoksi vahvan kilpailuedun saavuttanut yhtiö ei voi olla varma kilpailuedustaan enää patentin umpeuduttua. Patentit ovat ilmeisesti voimassa 20 vuotta, mutta aika alkaa kulua patentin hyväksymisestä, eikä siitä kun lääke on ensimmäisen kerran apteekin hyllyllä. 

Nähdäkseni tähän riskiin voi reagoida kolmella tapaa: ostaa joko (lähes) pelkästään geneerisiä lääkkeitä valmistavaa yritystä,  pyrkiä löytämään yhtiön tai yhtiöitä, jotka jatkossakin tuovat markkinoille riittävästi uusia patenteilla suojattuja lääkkeitä tai hankkia mahdollisimman montaa lääkeyhtiötä eli olla edes yrittämättä veikata voittavaa hevosta. 

Geneerisiä lääkkeitä valmistavista tehtaista israelilainen Teva on yksi suurimpia. Sen liikevoittoprosentti on vaihdellut viime vuosina 6-22 välillä. Oman pääoman tuotto on ollut 5,6-16,2% eli se ei täytä minimivaatimustani pitkäaikaiselle omistukselle, joka on 10%. Toinen suuri geneeristen lääkkeiden valmistaja on Actavis. Myöskään sen oman pääoman tuotto ei ole ollut mairitteleva: viime aikoina se on ollut 7,6-2,6% ja viime vuonna mentiin jopa miinukselle. Entäpä itselleni hieman vieraampi Mylan? Liikevoittoprosentti on ollut viime aikoina kymmenen tuntumassa ja oman pääoman tuotto 15-20%. Valitettavasti yhtiö vaikuttaa sangen velkaantuneelta, joten en sitäkään ainakaan suoralta kädeltä ole salkkuuni kelpuuttamassa. Intialainen Ranbaxy ei myöskään vaikuta kelvolliselta, joten olen tässä vaiheessa valmis hylkäämään tämän strategian.

Jos minun pitäisi valita mielestäni laadukkain lääkeyhtiö, sanoisin sen ehkä olevan Novo Nordisk. Yhtiöstä on kirjoitettu kattava esittely esimerkiksi täällä: ´My Road to Half a Million - Novo Nordisk - Curing the World one Dose at a Time. Novon oman pääoman tuotto on ollut viime vuosina 40-60% ja liikevoittoprosentti huimat 33-39. Valitettavasti laatu näkyy myös hinnassa. Tämän vuoden tulosennusteelle laadittu P/E-luku on 25,2 ja EV/EBITDA 14,3. Näillä arvostustasoilla ei oikein huvittaisi ottaa kannettavakseen alaan kuitenkin väistämättä liittyvää patenttien umpeutumiseen liittyvää riskiä.

Kolmas ja valitsemani vaihtoehto on sijoittaa laajalti suurimpiin lääkeyhtiöihin. Instrumentiksi olen valinnut mielestäni piensijoittajalle kustannustehokkaan Seligsonin Global Top 25 Pharmaceuticals-rahaston.Valitettavasti Morningstar ei nyt suostunut näyttämään rahaston tunnuslukuja, mutta arvelisin P/E-luvun olevan tällä hetkellä melko korkean. Tämän vuoksi olenkin tällä hetkellä odottavalla kannalla ja teen lisäsijoituksia rahastoon vasta jos, ja todennäköisesti kun, lääkeyhtiöiden arvostus jossain vaiheessa palautuu järkevämmälle tasolle.

Ja loppuun vielä yksi Anders Oldenburgin viisaus: "Usein kuulee ihmisten sanovan, että 'terveydenhuoltoala on hyvä sijoituskohde, koska se kasvaa ihmisten ikääntyessä'. Useissa maissa ihmiset varmasti ikääntyvätkin, ja toimiala varmasti kasvaa, mutta kasvu ei tee mistään toimialasta automaattisesti hyvää sijoituskohdetta. Yhtiön kiinnostavuus sijoituskohteena riippuu pidemmällä aikajänteellä sen kannattavuudesta ja toimialan kannattavuus riippuu kilpailun luonteesta."

perjantaina, tammikuuta 23, 2015

First Internet Bancorpin vuoden 2014 tulos

Indianapolisista kajahtaa. First Internet Bancorp on ynnäillyt viime vuoden tuloksena ja nyt se on kaikkien ihmeteltävänä.

"Fourth quarter net income was $1.5 million and diluted earnings per share were $0.32. This compares with third quarter net income of $1.3 million and diluted earnings per share of $0.28 and fourth quarter 2013 net income of $0.7 million and diluted earnings per share of $0.19. For the twelve month period ended December 31, 2014, net income was $4.3 million and diluted earnings per share were $0.96 compared to net income of $4.6 million and diluted earnings per share of $1.51 for the twelve month period ended December 31, 2013. The comparability of diluted earnings per share between fourth quarter and twelve month periods in 2014 and 2013 is impacted by the effect on average diluted shares outstanding resulting from the Company’s offering of 1,587,000 shares of common stock occurring in the fourth quarter 2013."

Tulos löi ilmeisesti analyytikoiden odotukset EPS:n osalta 5 sentillä ja myös liikevaihto kasvoi odotettua enemmän vuoden takaisesta. "Net interest income increased $0.7 million, or 12.4%, quarter-over-quarter and $1.4 million, or 28.4%, compared to the fourth quarter 2013". Viimeksi INBK:sta kirjoittaessani mainitsin yhtiön pyrkivän kasvattamaan asuntolainojen määrää. Kasvu jatkuikin varsin hyvänä. "Mortgage banking revenue increased $0.2 million, or 12.5%, compared to the linked quarter and $0.9 million, or 101.3%, compared to the fourth quarter 2013". Myös yrityslainojen määrä kasvoi: "Continued growth in C&I / owner-occupied CRE, increasing on a combined basis 7.5% compared to the linked quarter and 52.1% compared to December 31, 2013". Vakavaraisuus säilyi tavoitteen mukaisesti myös hyvänä.

ROE on ollut noususuuntainen, sillä Q4:lla vuonna 2013 luku oli 3,59%, 2014 Q3:lla 5,36% ja nyt viimeisimmällä neljänneksellä jo 6,07%. Luku on toki edelleen alle minimituottovaatimukseni eli 10%:n, mutta suunta on kuitenkin oikea. Mikäli päättäisin sijoittaittaa yhtiöön nyt, kompensoisi p/b-luku 0,7 tilannetta lyhyellä aikavälillä.

Mielestäni INBK jatkaa varsin mukavan oloista kasvua. Jostain syystä markkinat tuntuvat olevan eri mieltä, sillä kurssi jälleen vajonnut alle 15 dollarin. Tämän yhtiön kanssa ajoitukseni ei vaikutakaan onnistuneen kertaakaan ostojen suhteen, sillä viimeksi onnistuin tekemään lisäostokseni lähes viimeisimmän 3 kk huippuhintaan. Saa nähdä mikä markkinoiden reaktio tulee tänään olemaan tulosparannukseen. Viimeksi se oli yllättävänkin laimea. Osinkoa yhtiö maksaa jo totutut 6 senttiä/osake vuosineljännestä kohti eli osinkotuotto on 1,6% nykyhinnalla.

torstaina, tammikuuta 22, 2015

Katsaus Revenion strategiaan

Viimeksi kun kirjoittelin Reveniosta joulukuun alussa, kerroin yhtiön olevan muuttumassa terveysteknologiakonserniksi. Muutos on jälleen edennyt: Revenio julkaisi eilen pörssitiedotteen, jossa yhtiö kertoo tavoitteekseen lanseerata ihosyöpien tunnistamiseen tarkoitetun laitteen. "Revenio Group Oyj on allekirjoittanut lisenssisopimuksen Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n kanssa VTT:n kehittämän hyperspektrikamerateknologian immateriaalioikeuksiin ja tietotaitoon liittyen. Sopimuksen mukaan Revenio lisensoi VTT:n hyperspektrikameraan liittyvää teknologiaa, tietotaitoa, dokumentaatiota, ohjelmistoa, keksintöä ja niihin liittyviä patenttioikeuksia."

Vaikka olenkin jonkin verran perehtynyt lääketieteessä käytettävään teknologiaan, oli termi hyperspektrikamera minulle täysin uusi. Onneksi Google auttoi tässäkin ja löysin asiasta mielenkiintoisen Helsingin Sanomien artikkelin viime lokakuulta. "Lähi-infrapuna-alueella luomet katoavat kuvasta. Pölösen mukaan siitä voidaan päätellä, etteivät ne ole muuttaneet alla olevan ihokudoksen rakennetta, eli luomet eivät ole pahanlaatuisia." Tämä onkin varsin hyvä apu, sillä usein on silmämääräisesti hyvin vaikea erottaa tiettyjen ihosyöpien esiasteita pahalaatuisista kasvaimista. Tällä on merkitystä esimerkiksi muutoksen poiston laajuutta mietittäessä, sillä esiasteita ei tarvitse poistaa yhtä suurella marginaalilla terveeltä vaikuttaavaa ihoa kuin pahalaatuisia muutoksia. Lisäksi tietyistä luomista on silmämääräisesti hyvin vaikea sanoa onko niillä pahalaatuiseen kasvuun viittaavia piirteitä. Tosin ihotautilääkäreillä on jo nykyisin tähän käytössä apuväline: dermatoskooppi. Muillekin apuvälineille on kuitekin epäilemättä tilausta etenkin kun esimerkiski melanooman esiintyvyys on jatkuvasti kasvussa.

Revenio kertoo tiedoitteesaan myös hieman tarkemmin kehitteillä olevasta laitteesta: "Tavoitteena on lanseerata iholääkäreille helppokäyttöinen ja liikuteltava seulontalaite ihosyöpien ja niiden esiasteiden tunnistamiseen. Seulontalaitteella odotetaan yhtiön tämän hetkisen näkemyksen mukaan olevan merkittävää kaupallista arvoa vasta muutamien vuosien kuluttua." "Hyperspektrikameran ensimmäisen sukupolven prototyypit ovat olleet suomalaisen sairaalan ihotautiosaston koekäytössä yli vuoden ajan ja tulokset ovat erittäin rohkaisevia."

Myös Inderes käsitteli asiaa tänään aamuraportissaan. Hyvänä analyysitalo näkee sen, ettei laite ole varsinaisesti kosketuksissa potilaaseen, jolloin lupaprosessi ei ole aivan niin raskas kuin monilla muilla lääkinnällisillä laitteilla. Tuote on myös jo pitkälle kehitetty, joten se ei vaadi suuria investointeja.

Näkisin, että kyseessä on mielenkiintoinen lisä Revenion laitearsenaaliin. Henkilökohtaisesti pidän tätä lupaavampana mahdollisuutena kuin luuntiheysmittauslaite Oscarea, sillä olen työssäni kertaalleen jo törmännyt ultraääniteknologiaa hyödyntävään luuntiheyttä mittaavaan laitteeseen ja mielestäni sillä ei ollut edellytyksiä kilpailla alan "kultaiseksi standardiksi" muodostuneen DXA:n kanssa (vaikka sillä kieltämättä onkin monia etuja puolellaan).  

sunnuntaina, tammikuuta 18, 2015

Kuinka säästää lapselle?

Olen etuoikeutettu. Vain harvoin maailmanhistoriassa on ollut tilanne, jolloin kahden työväestöön kuuluvan vanhemman lapsella on ollut mahdollisuus saavuttaa korkeakoulutukinto ilman, että se on vaatinut vanhemilta kohtuuttomia ponnistuksia tai poikkeuksellisen hyvää onnea. Isovanhemmillani ei tätä mahdollisuutta vielä ollut ja vanhempieni nuoruudessa koulutusta ei pidetty erityisen tärkeänä. Ahkeralle työmiehelle tai -naiselle riitti kyllä töitä ja palkkakaan ei ollut hullumpi. Mutta ajat muuttuvat.

Minä pääsin opiskelemaan unelma-alaani ja yhteiskunta maksoi koulutukseni sekä vielä hieman opintototukeakin. Raha oli tiukalla, mutta minua auttoi alkuun vanhempieni säästämä pesämuna, jolla sain esimerkiksi hankittua huonekaluja ja oppikirjoja. Opintolainaankin tuli sittemmin nostettua, mutta se taisi mennä lähinnä juokseviin kuluihin, opiskelijarientoihin ja matkusteluun. En kuitenkaan kadu valintojani. Matkoillani olen nähnyt kaikenlaista ja saanut mielestäni arvokasta elämänkokemusta.

Nyt kun minulla on omia lapsia olen kuitenkin tullut tietoiseksi siitä, etteivät asiat välttämättä säily ennallaan. Opintotuen taso tuskin tulee tulevaisuudessa nousemaan ja voi olla, että jonkinlaiset lukukausimaksutkin tulevat käyttöön. En tietysti voi olla varma, mitä lapseni tulevat tulevaisuudessa tekemään, mutta omien vanhempieni tavoin pyrin kuitenkin kannustamaan heitä opiskelemaan niin pitkälle kun "pää vain riittää". Tätä varten aion säästää heillekin hieman rahaa, jottei opiskelemaan lähtö jää ainakaan siitä kiinni.

Kuten kaikki varmaan tietävät, on korkotaso tällä hetkellä niin alhainen, ettei pankkitilillä rahaa juuri kannata makuuttaa. Etenkin kun säästöaika on 15-20 vuotta. Korkorahastotkin voinee ainakin hetkeksi unohtaa. Jäljelle jäävät sitten lähinnä osakerahastot. Vaikka omat sijoitukseni ovat suurimmaksi osaksi suorissa osakesijoituksissa, on lapsille tällä hetkellä säästöön jäävä summa sen verran pieni, etten pidä suoria osakeostoja järkevänä. Lisäksi niistä voi teoriassa seurata tulevaisuudessa ongelmia opintotukien kanssa, sillä osingot lasketaan tuloiksi. En tosin usko, että lasteni säästöt nousevat niin merkittäviin summiin, mutta eihän sitä tietysti koskaan varmasti tiedä.

Valinta aktiivisten ja passiivisten rahastojen välillä oli aika helppo: en voi olla varma siitä, että kukaan arvostamani salkunhoitaja jatkaa töitään vielä 15 vuoden kuluttua. Jos joutuisin välillä myymään rahastot, menettäisivät lapseni tulevia korkoja korolle -tuottoja realisoituvien verojen vuoksi. Näin ollen valintani olivat passiiviset rahastot.

Kuten yleisessä tietossa on, ovat kulut ainoa seikka, jotka voi varmasti etukäteen tietää. Näin ollen pyrin valitsemaan mahdollisimman edulliset ja hyvin hajautetut vaihtoehdot. Vaihtoehtoihin perehdyttyäni päädyn valitsemaan Nordnetin kuluttomista kuukaisisijoitusvaihtoehdoista iShares MSCI World UCITS ETF:n sekä iShares Core MSCI Emerging Markets IMI UCITS ETF:n. Ensinmmainitun vuosittainen hallinnointipalkkio on 0,2% ja jälkimmäisen 0,25%. Molemmat ovat hyvin hajautettuja ja uskoisin niiden olevan olemassa vielä 15 vuodenkin kuluttua.Mitään takuita siitä ei tosin ole.

En yritä ottaa näkemystä markkinoiden kehitykseen vaan sijoitan tasasummalla joka kuukausi. Kuukausittain lasteni tileille laittama summa tosin poikkeaa hieman siitä, paljonko osuuksien ostot maksavat, ja tämän erotuksen olen muutaman kuukauden välein laittanut sopvaksi katsomaani Superrahastoon eli pientä näkemyksen ottoakin on mukana.

Haluaisin vielä muistuttaa yhdestä itsestäänselvyydestä: lasten "kautta" ei voi itse omistaa mitään. Eli lapsille tehdyt sijoitukset ovat lasten omaisuutta ja esimerkiksi erikoissijoitusrahastoa varten tarvitaan maistraatin lupa ja tämä koskee ilmeisesti myös jopa ulkomaisten osakkeiden ostoakin. Yli 15 000 euron salkku pitää myös ilmoittaa. Veroja joutuu maksamssn jos lahjoittaa yli 4000 euroa 3 vuoden aikana eli yli 111 euroa kuussa (mikä on mielestäni kyllä melko vähän). Raja tosin on vanhempikohtainen eli myös vaimoni voi laittaa lapsillemme verovapaasti tämän 111 euroa kuussa.

Lapsen rahoja ei saa myöskään käyttää jokapäivisiin hankintoihin, vaikka ne olisivatkin lapsille suunnattuja. Tämän vuoksi lapsen tilille ei kannata laittaa kuin vain sellaista rahaa, jota ei varmasti tule itse jokapäivisiin hankintoihin tarvimaan. Lisäksi kannattaa tietysti tasapuolisuuden nimissä pyrkiä pitämään kaikkien salkut mahdollisimman identtisinä.

Nordnetin eduksi kivijalkkapankkeihin verrattuna pitäisin omien kokemuksieni perusteella suhteellisen vaivatonta toimintaa, kunhan vaan jommalla kummalla vanhemmalla on om arvosuustili pankissa. Oma kokemukseni kivijalkapankin lähikonttorista ei ollut kovinkaan positiivinen: valtakirja piti toimittaa joka käänteessä ja siitä huolimatta molempien vanhempien piti melkein aina olla paikalla. Etenkin silloin kun perheessä oli pieni vauva tämä oli välillä todella hankalaa. Eikä kyseessä edes ollut mikään kaikkien rahojen nosto, vaan esimerkiksi yhdistelmärahaston kuukausisäästämisen tauotus. Nordnetissa tämäkin hoituu sähköisesti nappia painamalla.

Lue lisää ja aloita lapselle säästäminen

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2015

Jälkiviisautta ja kaivosteollisuutta

Tammikuu on edennyt kohta jo puoleen väliin, mutta joulusta kertyneet kaksi ylimääräistä kiloa eivät ole vielä suostuneet lähtemään mihinkään. Itse asiassa kiloja taitaa olla viime syksystä tullut neljäkin. Silloin kuljin vähintään kerran viikossa 15 kilometrin työmatkani pyörällä ja söin terveellisemmin kuin nyt. Pyöräillessäni ajattelin usein monenlaisia asioita. Sijoittamistakin. Mieleen on jäänyt erityisesti eräs sateinen ja tuulinen päivä kun pohdiskelin Seadrillia. Silloin öljyn hinta oli vasta alkanut laskea ja osinko houkutti. Toki ilmassa oli jo arvailuita siitä, tullaanko osinkoa jatkossa leikkaamaan, mutta nykytason piti olla turvattu vuoteen 2016 saakka. Toisin kuitenkin kävi.

Tällä hetkellä olen melko tyytyväinen siihen, että pystyin vastustamaan kiusausta hankkia osaketta. Mukana oli varmasti jonkin verran tuuria, sillä enhän minä voinut mistään varmasti tietää, että öljyn hinta jatkaa laskuaan. Yksi tekijä kuitenkin esti ostokseni ja se löytyy sijoitussuunitelmastani: En kelpuuta laatuyhtiösalkkuuni firmoja, joiden tulos on laskussa ja jotka ovat pahasti velkaantuneita. Seadrillin kohdalla päätös oli tämän vuoksi lopulta helppo. Jonkin toisen yhtiö kohdalla tilanne ei kuitenkaan välttämättä olisi yhtä yksinkertainen, sillä kysymys on lopulta siitä uskonko yhtiön pystyvän vastaamaan veloistaan kaikissa markkinatilanteissa ja tämä riippuu tietysti toimialasta.

Nykyisin sijoitussuunnitelmaani kuuluvat myös erikoistilanteet, mutta sellaiseksikaan Seadrillista ei minusta ole. Jotta erikoistilanne olisi houkutteleva, olisi  taustalla hyvä olla nähtävissä jokin katalyytti, joka tuo yhtiön todellisen arvon esiin (tämän teesin olen muuten muistaakseni lainannut melko suoraan Arvosijoittajalta). Öljyn hintaa en ainakaan minä pysty veikkaamaan tulevaisuuteen kovinkaan hyvin, vaikka kaipa se joskus nykytasolta nousee. Esimerkiksi Munksjön kohdalla selvä katalyytti oli rinnakkaislistaus Tukholman pörssiin. Stockmannin kohdalla sen piti olla Lindexin myynti, joka valitettavasti jäi ainakin toistaikseksi toteutumatta.

Pyöräilin myös erään Tukholman pörssiin listatun yhtiön toimipisteen ohi. Sinivalkoiseen kylttiin oli kirjailtu tyylikkäästi Atlas Copco. Yhtiö on esitelty seikkaperäisesti mm. My Road to Half a Milloin-blogissa. Yhtiö toimii neljällä eri alalla, joista yksi on kaivosteollisuus. Yhtiön liikevaihto ja sitä myötä osakekurssi on viime aikoina ollut lievässä vastatuulessa johtuen kaivosteollisuuden heikosta suhdannetilanteesta. Yhtiön liikevaihdosta lähes puolet tulee kuitenkin palveluliiketoiminnasta, mitä voinee pitää positiivisena asiana. Suomalaisista kilpailijoista mieleen tulevat lähinnä Metso ja Outotec. Metsollakin puolet liikevaihdosta tulee palveluliiketoiminnasta kun Outotecilla osuus on nykyisin noin 40% projektien liikevaihdon laskettua selvästi.

Atlas Copcon b-osakkeen kurssi on vaikeuksista huolimatta noussut vuoden aikana 23%. 4-tradersin ennusteen mukainen P/E-luku on vuodelle 2014 21.4 ja EV/EBITDA 13,4. Metson osake on vuoden aikana pysynyt samoissa hinnoissa (+0.78%) ja P/E ja EV/EBITDA ovat 17.1 ja 8.61. Outotecin osakkeen kurssi on vuodessa laskenut 41,6 % ja sen P/E ja EV/EBITDA ennusteet ovat 63.9 ja 13.1. Mitä tästä sitten pitäisi päätellä? Ehkei mitään, sillä yhtiötä ei voine suoraan verrata toisiinsa, mutta aion jatkossa perehtyä hieman tarkemmin Atlas Copcoon ja erityisesti Metsoon.

maanantaina, tammikuuta 12, 2015

Pyynikin käsityöläispanimo

Olen jo jonkin aikaa aikoinut kirjoittaa muutaman sanan pienpanimosta, jonka osakkeenomistaja olen. Kyseessä on Tampereella toimiva Pyynikin käsityöläispanimo, jonka tuotteisiin kuuluvat mm. Global Craft Beer Award-kilpailun viime vuonna voittanut Vahvaportteri, Simo Vehnäolut, Ruby Jazz Ale ja Kauppaipa. Oluiden lisäksi panimo valmistaa sahtia ja siiderikin on ilmeisesti suunnitteilla. En ollut aiemmin oikein päässyt sahdin makuun, mutta Pyynkin humaloitu sahti toimi ja käsittääkseni se myös säilyy perinteistä sahti paremmin, mikä lienee kilpailuvaltti ravintoloille tuotetta markkinoitaessa. Täytyy jo tässä vaiheessa merkintää todeta, ettei tästä tule mitenkään erityisen objektiivista yritysesittelyä, sillä itse uskon panimon tuotteisiin vahvasti.

Nykyinen panimo aloitti toimintansa 2013 eli varsin tuoreesta yritykestä on kyse. Alku ei ole ollut täysin ongelmaton, sillä panimon tiloissa tapahtui pieni tulipalo viime keväänä, joka aiheutti kuitenkin merkittäviä savuvahinkoja ja seisautti toiminnan hetkeksi. Tilat saatiin kuitenkin siivottua ja syksyllä oluen paneminen jatkui.

Alunperin Pyynikin käsityöläispanimosta oli ilmeisesti tarkoitus tulla lähinnä panimoravintola ja tuolta ajalta lienee peräisin myös yhtiön nimi. Nykyiset tilat sijaitsevat Pyynikin sijaan Tesomalla.

Olutmestarina toimii Tuomas Pere, jonka näkemykset oluista ja niiden valmistuksesta ovat mielestäni vertaansa vailla. Tärkeä osa brändiä ovat myös Tommi Mikkolan piirtämät etiketit, joissa on kuvattu mm. ihmisten toiminnasta suivaantunut Pyynikin harju.

Pyynikin käsityöläispanimon oluita löytää kaupasta ja ravintoloista tällä hetkellä lähinnä Pirkanmaan alueelta sekä myös Porin seudulta ja jonkin verran ilmeisesti myös pääkaupunkiseudulta.

Nykyinen alkoholilainsäädöntö on pienpanimoiden kannalta melko hankala ja erityisesti vahvempien oluiden suoramyynti on lähes mahdotonta. Tähän on onneksi tänä vuonna käsittääkseni saatu pieni helpotus, kun Alko ottaa jatkossa valikoimiinsa paikallisten panimoiden oluita ilman, että niitä pitää pystyä toimittamaan koko myymäläverkon kattavasti. Kauppavahvuisten oluiden kohdalla myynti on toki helpomaa, mutta ainakin minusta monet olutlaadut kärsivät siitä, mikäli niissä on korkeintaan lain sallimat 4,7 %.

Vastoinkäymisistä johtuen Pyynikin käsityöläispanimo ei vielä ole saanut tilaisuutta osoittaa millaiseen kannattavuuteen se kykenee. Panimo seurailee käsittääkseni BrewDogin filosofiaa rahoittaen investointeja pankkilainojen sijaan uusilla osakeanneilla. Osakkaille panimo tarjoaa mahdollisuuden maistella tuotteita yhtiökokouksissa ja lisäksi tarkoituksena on järjestää ajoittain myös muita tilaisuuksia. Jatkossa panimo pyrkii myös siihen, että osakkailla olisi mahdollisuus tilata oluita kotiinsa kohtuulliseen hintaan. Kasvaneen kysynnän vuoksi panimo on investoinut suurempaan laitteistoon ja koska kasvu vaatii pääomaa vaikuttaa osakeanti todennäköiseltä.

Oma omistukseni Pyynikin käsityöläispanimossa on varsin vähäinen, mutta saatan pyrkiä sitä tulevaisuudessa maltillisesti kasvattamaan. Yhtiön parhaina kilpailuvaltteina pitäisin omistautunutta ja osaavaa henkilökuntaa sekä varsin aktiivista omistajajoukkoa unohtamatta mainioita tuotteita. Pidän erityisesti siitä, että panimo ei ole lähtenyt suin päin mukaan valloillaan olevaan humalointivillitykseen vaan valmistaa myös perinteikkäämpiä tuotteita, kuten portteria. Tamperehan onkin aiemmin ollut tunnettu juuri porttereistaan. Vaikkei sijoitukseni tulisi koskaan tuottamaan minulle euroakaan, olen jo saanut upeita makuelämyksiä oluista sekä hienoja muistoja panimovierailuistani.

lauantaina, tammikuuta 10, 2015

Praxair: tilannepäivystys

Kirjoitin viime vuoden syyskuussa esittelyn teollisuuskaasuyhtiö Praxairista. Näkemykseni yhtiöstä tai sen laadusta ei ole juurikaan muuttunut. Katsotaanpa onko Herra Markkinan näkemys sitten muuttunut?

Ensin kuitenkin lyhyt kertaus yhtiöstä. Liiketoiminta on mielestäni ymmärrettävää ja yhtiö on todistanut kannattavuutensa eri suhdannetilanteissa. Alalle tulo on hankalaa ja pitkän aikavälin näkymät mielestäni kunnossa. Johtoa en osaa oikein arvioida muuten kuin toteutuneiden lukujen valossa, jotka ovat varsin komeat. Yhtiöllä on myös mielestäni kestävää kilpailuetua, sillä yhtiö on saavuttanut johtavan markina-aseman sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa ja tuotteen eli tässä tapauksessa teollisuuskaasujen toimittajan vaihtaminen on vaikeaa ja oletettavasti myös kallista. Yhtiön käyttökateprosentti (operating margin) on myös kilpailijoita korkeampi (22% kun kilpailijoilla keskimäärin 15% yhtiön oman sijoittajaesityksen mukaan). Oman pääoman tuotto on myös korkea ja se on taloussuhdanteista huolimatta ollut viimeisen 10 vuoden ajan 20-30%.

Sitten ajankohtaisiin asioihin: syyskuussa yhtiön osakkesta maksettiin korkeimmillaan hieman yli 133 dollaria. Tällä hetkellä kurssi on 126 dollaria ja se on käynyt välillä jopa alle 120 dollarin. P/E on edellisen 12 kk tulokselle laskettuna 20,2 ja kuluvan vuoden tulosarviolle laskettuna 18,2. EV/EBITDA on viime vuoden tulosennusteelle 11,6 ja tämän vuoden 4-tradersin ennusteelle 10,9. Varsinaisesta alennuksesta ei siis voida puhua, mutta ottaen huomioon yhtiön laatu ja toimintaympäristö arvotus ei mielestäni ole aivan järjetönkään.

Entäpä vapaa kassavirta tai tässä tapauksessa "owner earnings". Praxairin sijaittajasivuista voisi moni firma ottaa mallia, sillä kerrankin asiat on kerrottu suoraan ilman että sijoittaja joutuu kaivaa yksittäisiä lukuja eri puolilta tilinpäätöstä. Sijoittajaesityksessään yhtiö kertoo kassavirran olevan 25% liikevaihdosta. Tästä Capexin osuus on 16% ja loput palautetaan omistajille osinkoina (n. 6%) ja omien osakkeiden takaisinostona (n. 4%). Vuodesta 1992 kassavirran kerrotaan kasvaneen keskimäärin 11% vuosivauhtia.

Praxairin P/S-luku on tällä hetkellä 3,1 eli osaketta kohti liikevaihtoa kertyy nykykurssilla 40,85 $. Tästä noin 10% palautuu omistajille eli 4,085 $. Gordonin kaavaan sijoittettuna luku antaa 12% tuottovaatimuksella antaa osakkeen arvoksi 408,5 $. Täytyy nyt kuitekin huomata, että kyse on historiallisesta luvusta eikä siitä voi suoraan laskea tulevaa kasvuvauhtia. Yhtiö kertoo, että alan keskimääräinen kassavirran kasvuvauhti on ollut noin puolet hitaampi ja tällä luvulla laskettuna arvo olisi 62,8 $. Osakkeen nykyisellä hinnalla markkinat uskovat siis 8,8% kasvuvauhtiin, mikäli tuottovaatimus on 12%. 10% tuottovaatimuksella oletettu kasvunopeus olisi 6,8%. Syyskuussa sain oletetuksi kasvunopeudeksi 6,9% eli tilanne ei näytä muuttuneen miksikään.

Praxair vaikuttaa mielestäni edelleenkin houkuttelevasti hinnoitellulta. Pelkkää osakekurssia katsomalla arvelin jopa, että osake olisi jonkin verran syyskuuta edullisempi, mutta ero on hyvin pieni. Ilmeisesti tiettyjen markkina-alueiden (Venäjä, Meksiko, Kiina jne) heikkous on estänyt arvostustasoa nousemasta, mutta toisaalta ostajalle tämä on vain hyvä uutinen. Taidanpa sijoittaa osan Yaran myynnistä saamistani rahoista Praxairiin, sillä mitä enemmän olen yhtiöön tutustunut, sitä enemmän luotan sen kykyyn luoda omistaja-arvoa pitkällä aikavälillä.

torstaina, tammikuuta 08, 2015

Suntory Beverage & Food Ltd

Tipattoman tammikuun vuoksi jatketaan virvoistusjuomalinjalla. Oletko nähnyt elokuvan Lost In Translation? Jäikö mieleen muuta hyvän soundrackin, Scarlett Johanssonin ja Bill Murrayn öisten ympäri Tokiota suuntautuneiden seikkailujen lisäksi? Sofie Coppolan ohjaamassa elokuvassa Bill Murray esittää ikääntyvää näyttelijää, joka on Tokiossa kuvaamassa viskimainosta. "For relaxing times make it Suntory time" kuullaan niin monta kertaa, että se varmasti jää mieleen. Ja jäihin se. Kun kävin Japanissa viime vuosikymmenen loppupuolella en edes harkinnut ostavani Kiriniä tai muuta japanilaista viskiä. Suntorya sen olla piti. Samalla tajusin ettei elokuva itse asiassa poikennut paljoa todellisuudesta: Tokion kadunkulmia koristivat Suntoryn Boss-kahvin mainokset, joissa poseerasi Tommy Lee Jones. Aloin epäillä sitäkin oliko koko elokuva itse asiassa vain kokoillan Suntory-mainos.

Edellisellä kappaleella halusin demonstroida sitä kuinka vahva brändi Suntorylla on ja kuinka taitavasti sitä on rakennettu. Suntoryn viskiin ei sijoittaja pääse kuitenkaan iskemään näppejään kuin juomatiskillä, mutta yhtiön limsa- ja ruokabisnes Suntory Beverage & Food on listattu Tokion pörssiin. Lisäksi yhtiöllä on rinnakkaislistaus Nyw Yorkin OTC:ss (listaus on mielestäni siinä erikoinen, että yksi osake vastaa ilmeisesti puolikasta osaketta Tokiossa).

Yhtiön tuotteisiin kuuluu Japanissa mm. Boss-kahvi sekä erilaiset teet ja myös Pepsi. Euroopassa mm. Orangina ja Schweppes sekä Lucozade-energiajuoma. Aasiassa ja Australiassa yhtiöllä on myynnissä niin ikään tee- ja mehutuotteita ja Suntory  valmistaa ilmeisesti jossain päin Amerikkaa myös Pepsiä (ilmeisesti lisenssillä).

Suurin osa vuoden 2012 liikevaihdosta (69%) ja liikevoitosta (55%) tuli Japanista. Toisena oli Eurooppa (liikevaihto 13%, EBITDA 25%). Liikevaihto oli vuonna 2012 992,1 miljardia jeniä (vuoden takaisella valuutta kurssilla n. 7 miljardia €) ja EBITDA 114.6 miljardia jeniä (800 miljoonaa € vuoden takaisella valuuttakurssilla). Vertailun vuoski Suntoryn EBITDA% oli 11,5, Coca Colan Companyn 29,5 ja Pepsin 14,). Aasia toi liikevaihdosta 8% ja sen osuus EBITDA:sta oli 7%. Vuonna 2013 yhtiö ylsi 1121 miljardin jenin liikevaihtoon, josta Japanin osuus oli 64% ja 139,6 miljardin jenin EBITDAa, josta Japanin osuus oli 54%. EPS oli vuonna 2013 118,79 jeniä ja nettotulos 31,2 miljardia jeniä.

Suntory Beverage & Foodin tavoitteena on tulla maailman suurimmaksi alkoholittomien juomien valmistajaksi vuoteen 2020 mennessä. Yhtiön tavoitteena on 2 triljoonan (triljoona tarkoittanee tässä yhteydessä 2000 miljardia) jenin myynti vuonna 2020 . Yhtiö pyrkii saavuttamaan tavoitteen lisäämällä kotimaista kysyntää, laajentamalla ulkomaille keskittyen luonnollisiin ja terveellisiin tuotteisiin sekä kehittämällä uusia markkinointikeinoja. Suntoryn myytinkate (gross margin) on ollut parina viime vuonna noin 50% (KO:lla 60% ja Pepsillä 52%). EBIT% Suntorylla on ollut noin 5% (KO 24,5% ja Pepsi 13%).

Suntoryn tuoreimmassa 5.11.2014 julkaistussa taloudellisessa raportissa (Q3) yhtiö kertoo liikevaihdon kasvaneen vuoden takaisesta 12,4%. EBITDA nousi lähes 20% ja EBITDA% oli 12,8. Myös nettotulos kasvoi reippaasti (yli 25%). Eniten kasvoi Eurooppa, jossa liikevaihto kasvoi peräti 65% ja tuloskin 49%. Yhtiö ennustaa liikevaihdon yltävän vuonna 2014 1260 miljardiin jeniin, EBITDA:n 159,2 miljardiin jeniin ja nettotuloksen olevan 35 miljardia jeniä. Varsin mallikkaita kasvulukuja siis.Vapaata kassavirtaa yhtiö tuottaa jopa raportoitua nettotulosta enemmän, mikäli on uskominen Morningstarin lukuihin. Oman pääoman tuotto on ollut suhteellisen vaatimattomat 6,55-11,45 viime aikoina.

Entäpä arvostus? Kuten arvata saattaa on P/E-kerroin aikamoinen. Suntoryn osake vaihtaa omistajaa Tokion pörssissä 3995 jenillä. EPS ennuste on 115 jeniä eli P/E on muikeat 34,7. Velkaa yhtiöllä on noin 235 miljardia ja osakekannan arvo on 1229 miljardia. EV on siis 1464 miljardia jeniä. Vuoden 2014 EBITDA ennusteella EV/EBITDA olisi noin 9,2, mikä taas on melko kohtuullinen tai jopa matala kasvuluvut huomioiden. EV/EBIT on ennusteen mukaan 17,7.

Kysymys kuuluukin mikä rasittaa varsin komealta näyttävää käyttökatetta? Määritelmän mukaisesti EBITDA on tulos ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuolletuksia. Jossain näistä on syyn oltava. Yhtiön Q3-raportiin syventymällä selviää, että EBIT oli 64,8 miljardia jeniä. Korkokulut olivat 3,4 miljardia jeniä ja kertaluonteisia kuluja oli hieman reilut 6 miljardia jeniä. Veroja maksettiinkin sitten peräti 22,5 miljardia jeniä. Japanissa yritysvero onkin varsin kireä, jopa 34,6%. Jatkossa veroa ollaan kuitenkin laskemassa ainakin hieman. Tämä ei kuitenkaan selitä vielä koko eroa, mutta yhtiön raportoima segmentti "Depreciation and amortization" on kooltaan 37 miljarida jeniä.

Valitettavasti yhtiö ei avaa sisältöä raportissa enää sen tarkemmin, joten asia jää tällä kertaa minulle mysteeriksi. Aion jatkossa syventyä asiaan vielä tarkemmin, mutta mikäli joku blogin lukija osaa minua asiassa valaista olisin hyvin kiitollinen. Voisivatko kyseessä olla liiketoiminnan laajentumiseen liittyvät kertaluonteiset kulut? Mikäli näin on niin Suntory saattaisi pitkällä aikavälillä olla sittenkin varsin potentiaalinen sijoitus.

tiistaina, tammikuuta 06, 2015

Onko Olvista laatuyhtiöksi?

Olvi on ollut viime päivinä tapetilla kun ainakin Jukka Oksaharju ja Henri Elo ovat maininneet yhtiön potentiaaliseksi sijoituskohteeksi. Elo menee jopa niin pitkälle, että kehuu Olvin olevan yhtä laadukas kuin Coca Cola Company (ja kaikkihan me tiedämme kenen portofolioon kyseinen yhtiö on kuulunut jo pitkään).

Olvin kassavirtaa käsittelin jo jokin aika sitten, mutta ajattelin tällä kertaa tarkastella yhtiötä laatuyhtiönäkökulmasta. Sellaiseksi Olvia on nimittäin viime aikoina laajalti kutsuttu. Löysin kuitenkin hieman toisenkinlaisen analyysinpoikasen kahdeksan vuoden takaa Phoebus-blogista: Vko 19/07: IKEA/kuolleisuus/luokka/Olvi/kurssit

Viime merkinnässä otin Munksjön kohdalla esiin muutamia muiden (esim. nämä Näin Warren Buffett valitsee ostokohteensa ja  Kilpailuedun kestävyydestä) lanseeraamia laatuyhtiön kriteereitä. Katsotaanpa täyttyvätkö ne mielestäni Olvin kohdalla? Liiketoiminnan tulee olla riittävän yksinkertaista ja ymmärrettävää ja tämän kriteerin Olvi mielestäni täyttää. Olvilta löytyy myös historiaa kannattavasta liiketoiminnasta. Alalle tulo ei ole erityisen vaikeaa, mutta harppaus pienpanimosta suureksi vaikuttaa esimerkiksi Laitilan tapauksessa nykyisen lainsäädännön vallitessa olevan hankalaa. Pitkän aikavälin näkymätkin ovat mielestäni vähintäänkin kohtuulliset. En usko, että oluen ja virvoitusjuomien valmistusta yritetään lähitulevaisuudessa kieltää. Toisaalta olen aistivinani trendiä, jossa oluen kulutusmäärät laskevat, mutta ostajat satsaavat enemmän laatuun ja myös pienpanimoiden tuotteisiin. Olvilla olisi tietysti tällaisessa tilanteessa mahdollisuus myös yritysostoihin Suomessa.

Yhtenä mahdollisena uhkakuvana Olvin liiketoiminnalle näen Suomen alkoholihaittoja vähentävän poltiikan. Suomessa 10% kuluttaa puolet alkoholista ja juuri tämän ryhmän alkoholinkäyttöä pyritään suitsimaan. Epäilemättä osa tästäkin alkoholista on myös Olvin tuotteita. Esimerkiksi Tanskassa alkoholin käyttö jakautuu koko kansan kesken tasaisemmin ja siellä alkoholihaitat ovat harvinaisempia kuin Suomessa. On myös mahdollista, että Suomessa toistuu esimerkiksi Ranskasta tuttu alkoholin kulutuksen väheneminen ilman säätelyn merkittävää lisääntymistä. Syyksi tähän on tarjottu esimerkiksi sitä, miten nuorempi sukupolvi on katsellut maksasairauksien kanssa kituvia vanhempiaan ja omatoimisesti vähentänyt alkoholin käyttöä. Tästäkin on mielestäni jo nähtävissä jonkin verran viitteitä Suomessa, sillä täysin raittiiden nuorten osuus on kasvanut (eikä se ilmeisesti selity täysin maahanmuutosta johtuvalla raittiudella, jonka taustalla ovat uskonnolliset ja kulttuuriset syyt).

Olvin johto on mielestäni riittävän kyvykäs, mistä todisteena pitäisin onnistunutta laajenemista Balttiaan ja Valko-Venäjälle. Nämä toimet näkisin myös osoituksena siitä, että johto toimii itsenäisesti, eikä seuraa muiden trendejä. Sen sijaan en ole täysin vakuuttunut siitä onko yhtiöllä kestävää kilpailuetua. Suurista panimoista en nyt keksi kuin Diageon, jolla on mielestäni hallussaan sellaia brändejä (esim. Guinness), joista ostaja on valmis maksamaan preemion, vaikka edullisemmin saisi suurinpiirtein vastaavaa tuotetta. Carlsberg saattaa ehkä olla toinen. En tosin väitä olevani keskiverto oluen ostaja, mutta uskoisin ettei monikaan halua maksaa Olvin laatikosta sen enempää kuin esimerkiksi Koffista tai Lapin Kullasta. En myöskään usko Olvilla olevan oikein muunkaanlaista ainutlaatuista aineetonta pääomaa, kuten patentteja. Toisaalta yhtiö kertoo Q3-osavuosikatsauksessaan Sandelsin ja Olvin olevan Suomen arvostetuimmat olutbrändit. Sandelsin osalta olen tämän valmis omakohtaisiin kokemuksiini perustuenkin uskomaan. Jonkinlaista brändeistä kumpuaa etua yhtiöllä siis lienee olemassa.

Entäpä muut kilpailuedun mittarit sitten? Virvoitusjuomien ja oluen kohdalla tuotteen vaihtamiskustannukset eivät kelpaa kilpailueduksi, sillä valinta on mahdollista tehdä jokaisella ostokerralla erikseen ilman, että siitä syntyy lisäkustannuksia (Lidl on muuten tässäkin ollut aika fiksu siitä, että kauppa hyväksyy muiden panttipullot, mutta Lildin pulloja ei hyväksytä muualla. Asiakkaalle syntyy jonkin verran kustannuksia ja ylimääräistä vaivaa, mikäli hän aikoo ostaa virvoitusjuomat jatkossa muualta kuin Lidlistä). Myöskään verkostovaikutusta ei mielestäni ole, sillä tuskinpa säntäisin kauppaan hakemaan tölkin Sandelsia verkostoitumisen toivossa jos huomaan naapurini tai vastaantulijan sitä nauttivan. Tässä saattaa tietysti olla myös syy siihen, miksen juurikaan juttele naapureideni kanssa.

Mittakaavaetu onkin sitten monimutkaisempi kysymys. Suomessa Olvin osuus kokonaismarkkinoista on 18%. Alkoholijuomissa se on 24% ja alkoholittomissa juomissa 9%. Olvin asema Virossa on vahva ja  A Le Coq nousi vuonna 2013 Viron myydyimmäksi olueksi. Sen markkinaosuus on tällä hetkelä 43%. Myös lonkereoissa ja mehuissa yhtiö on markkinajohtaja. Tämä näkyy myös liikevoitossa, joka oli Virossa 22,2% liikevaihdosta, kun se Suomessa oli 7,9%. Latviassa Olvin tytäryhtiö Cesu Alus on markkinakolmonen oluissa ja ykkönen siidereissä. Liikevoittoprosentti oli 7,3. Liettuassa toimiva Volfas Engelman on markkinajohtaja kvaseissa ja lonkeroissa ja jaetulla kakkossijalla oluissa. Liikevoittoprosentti oli 6,3. Lidskoe Pivo on Valko-Venäjän ykkönen kvaseissa ja siidereissä. Oluiden osuutta yhtiö ei Q3-raportissa ilmoittanut, mutta alkuvuodesta markkinaosuus oli 18% ja yhtiö markkinakolmonen. Liikevoittoprosentti oli 18,7, jonka on mielestäni markkinatilanne huomioiden varsin korkea. Tämän on selitetty johtuvan matalista kustannuksista, jotka johtuvat modernista tehtaasta. Tämän kilpailuedun en näkisi olevan välttämättä pysyvä. Hyperinflaation aikoihin vuonna 2011 liikevoittoprosentti laski paikallisessa valuutassa mitattuna 6,1 prosenttiin.

Koko Olvin liikevoittoprosentti on yhdeksän ensimmäisen kuukauden ajalta hieman päälle 14 ja 4-tradersin ennusteen mukaan se tulee koko vuodelta olemaan noin 12,7. Myös Marketnoze on samoilla linjoilla. Parin aiempana vuonna se on ollut 10-12. Vertailun vuoksi Laitilan liikevoitoprosentti on ollut 11-12 tuntumassa viime vuosina (viime vuoden lukuja ei vielä ole saatavila). Carlsberg on päässyt Laitilan kanssa samoihin lukemiin. Anheuser-Busch Inbevn (ABI) EBIT% onkin sitten jo omaa luokkaansa, se on yleensä vaihdellut 20-30 välillä. Hartwallinkin ostaneen Royal Unibrewn EBIT% on ollut viime aikoina noin 12-13. Kuriositeetin vuoksi mainittakoon, että Coca Colan vastaava luku viime vuosina ollut 24% tietämissä. Kaiken kaikkiaan voisi todeta, että Olvin kannattavuus on varsin hyvä, muttei mitenkään poikkeuksellinen, eikä sillä nähdäkseni ole selkeää ja pysyvää kilpailuetua muualla kuin ehkä Viron markkinoilla.

Liikevoitosta suurin osa tulee Virosta ja Valko-Venäjältä (jälkimmäisen osuus on noin kolmannes ja Viron noin 40%). Suomen osuus on noin 18% ja Latvian ja Liettuan molempien noin 5%. Liikevaihdossa Suomi on ykkönen noin 30%:lla, Viro ja Valko-Venäjä ovat suurinpiirtein tasoissa 25%:lla ja Latvia ja Liettua muodostaat liikevaihdoista vähän reilut 10% kumpikin. Olvin oman pääoman tuotto on ollut varsin hyvällä tasolla ollen yleensä 20% tuntumassa. Kassavirtaa olen käsittellyt jo aiemmin ja minusta raportoitu EPS ei kerro jakokelpoisista varoista kovinkaan suoranaisesti, siellä vapaan kassavirran osuus on laskujeni mukaan vain noin puolet EPS:stä. Mikäli Morningstaria on uskominen Carlbergilla vapaan kassavirran osuus nettotuloksesta on noin 60%. Royal Unibrewlla se oli jopa nettotulosta korkeampi vuonna 2013 ja ABI:lla 70%.

Lopuksi päästään sitten arvonmääritykseen. 4-tradersin mukaan Olvin P/E vuoden 2014 tulokselle on 13,2 ja EV/EBITDA 7,2. Carlsbergin arvostus on P/E 13,5 ja EV/EBITDA 7,9. 4-tradersin perusteella sen CAPEX näyttää kuitenkin olevan suhteessa pienempi kuin Olvin. Royal Unibrewn arvostus on sitten selvästi korkeampi ollen P/E 19,7 ja EV/EBITDA 12,1. Ennusteessa CAPEXin osuus on myös selvästi Olvia ja Carlsbergia matalampi. ABI:n arvostus on P/E 19,9 ja EV/EBITDA 11,3. CAPEXin osuus on Carlsbergin kanssa samaa luokkaa liikevaihdosta.

Mitä tästä kaikesta sitten jää käteen? Jos pyritään huomioimaan vapaa kassavirta niin Olvin arvostus ei vaikuta enää mitenkään tolkuttoman edulliselta matalahkosta P/E:sta huolimatta. P/FCF olisi hyvin karkean arvioni mukaan Olvin kohdalla 26, Carlsbergin 23, Royal Unibrevn suurinpiirtein P/E-luvun luokkaa ja ABI:n 28. Olisinko sitten valmis ostamaan Olvin osakkeita? Varmasti jos hinta olisi kohdallaan. Tällä hetkellä liiketoiminnan riskit erityisesti Valko-Venäjän kohdalla vaikuttavat minusta kohtuuttoman suurilta ottaen huomioon varsin pieneltä vaikuttavan tuotto-odotuksen.

maanantaina, tammikuuta 05, 2015

Erityistilanne nimeltä Munksjö

Kuten aiemmin kirjoitin, aion jatkossa tarkastella Munksjötä hieman eri tavalla kuin salkkuni useimpia muita sijoituksia. Tämä johtuu siitä, etten ole täysin varma siitä onko Munksjö laatuyhtiö. Miten voisinkaan, sillä yhtiön historia on vielä varsin lyhyt.

Munksjö kertoo sijoittajamateriaalissaan, että erikoispaperialalle tulon kynnys on korkea. Tämän yhtiö kertoo johtuvan räätälöidyistä tuotteista, vaadittavasta tietotaidosta, pitkähköistä laadunvarmistusprosesseista ja siitä, että suurempien yhtiöiden valmistamilla paperituotteilla ei ole juurikaan yhteistä "bisneslogiikkaa" Munksjön tuotteiden kanssa. Yhdistymisen myötä Munksjöstä tuli pienten lampien uhkein kala. Yhtiön valmistamien erikoispapereiden kysynnän ennustetaan kasvavan suurimmissa tuoteryhmissä noin 2-4 prosenttia vuodessa. Lisäksi yhtiö kertoo etteivät sen tuotteet ole yhtä suhdanneherkkiä kuin paperiteollisuudella yleensä.

Tarkastellaanpa seuraavaksi sitä, millaisia yhtiöitä Warren Buffetin on tulkittu haluavan laatuyhtiöistä koostuvaan salkkuunsa: ensinnäkin yhtiön liiketoiminnan tulee olla riittävän yksinkertaista ja ymmärrettävää. Tämän kriteerin uskoisin Munksjön täyttävän. Toisena kriteerinä on esitetty yhtiön kykyä osoittaa kannattavuutensa menneisyydessä. Munksjön kohdalla historia on varsin lyhyt, joten tämä kriteeri ei ainakaan täysin täyty. Toisaalta kyseessä ei ole mielestäni myöskään käänneyhtiö, sillä yhtiö on kuitenkin pystynyt osoittaa kykenevänsä tekemään nykyisessä vaikeahkossa markkinatilanteessakin tulosta. Alalle tulon yhtiö kertoo olevan vaikeaa ja pitkän aikavälin näkymät ovat Munksjöllä nähdäkseni myös kohtuullisen suotuisat. Pörssiyhtiön johto on myös osoittanut kyvykkyytensä toteuttamalla luvatut säästöt aikataulun puitteissa.

Oman pääoman tuotto on Munksjöllä toistaiseksi ollut negatiivinen. Koko vuodelle 2014 4-traders ennustaa sen olevan 4,3% Korollista nettovelkaa yhtiöllä on 240 miljoonaa euroa ja velkaantumisaste on 57% ja omavaraisuusaste 35%. Mielelläni näkisin velan määrän jatkossa laskevan ja 4-tradersin ennuste arvioikin sen laskevan noin 100 miljoonaan euroon ensi vuoden loppuun mennessä. Kassavirtaa olen sivunnut aiemmassa merkinnässä. Osinkoa Munksjö saattanee maksaa laskujeni mukaan noin 50 senttiä, mikäli 12% EBITDA-tavoite saavutetaan. Tällöin oman pääoman tuottokin olisi todennäköisesti yli kymmenen.

Itse uskon noin 10% EBITDA:n olevan lähitulevaisuudessa mahdollisen. 4-traders ennustaa vuoden 2014 EBITDA:n olevan 104 miljoonaa euroa, joka vastaisi noin 9% EBITDA:a. Tällä hetkellä Munksjön hinta on noin 6,8 kertaa EV/EBITDA vuoden 2014 ennustetulle tulokselle. Osakkeet hankkiessani luku oli noin 6,1. Esimerkiksi UPM arvostetaan tällä hetkellä EV/EBITDA kertoimella 8 ja Huhtamäki peräti kertoimella 10,8. Molemmat yhtiöt ovat toki toistaiseksi Munksjötä kannattavampia, mutta nähdäkseni pelkkä arvostuskertoimien nousu (jonka uskon mahdollisesta tulosparannuksesta seuraavan) takaa skenaariossani kohtuullisen tuoton, sillä EV/EBITDA-kerroin 8 nostaa laskujeni mukaan osakkeen kurssin noin 11 euroon. Mikäli näin käy pohdittavaksi jää kotiutanko voitot vai uskonko yhtiön pitkän aikavälin potentiaaliin.

lauantaina, tammikuuta 03, 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Nyt on uusi vuosi 2015 otettu vastaan ja päädyin samalla ehostamaan salkkuani hieman. Kuten jo aiemmin suunnittelin, päädyin myymään Yaran osakkeet. Syitä on useampia, mutta tärkein on ehkä verotus. Kuluttomalla, osingot uudelleen sijoittavalla, indeksirahastolla pystyn vaikuttamaan ainoaan seikkaan, jonka pystyn edes jollain tavalla ennustamaan eli osinkotulojen verotukseen. Yarasta saadun käteisen aionkin sijoittaa ajallisesti hajauttaen Nordnetin Norge-Superrahastoon.

Täysin kuluton Nordnet Superrahasto Suomi sai seuraa! Superfonden Sverige, Superfondet Norge ja Superfonden Danmark ovat indeksirahastoja, joissa ei ole merkintä-, lunastus-, hallinnointi- tai kaupankäyntipalkkiota eikä sinua rasiteta vaikeaselkoisilla ehdoilla. Rahastot sijoittavat osingot uudelleen kasvuosuuksien tavoin. Mukaan pääset jo 15 €:n sijoitussummalla.

Muina syinä myynnin taustalla oli se, etten lopulta oikein usko ymmärtäväni Yaran toimintaympäristöä ainakaan keskivertosijoittajaa paremmin ja lisäksi Yara vaikuttaa minusta vähintääkin kohtuullisesti hinnoitellulta (en tosin usko, että 4-Tradersin ennuste tulee toteutumaan tuollaisenaan).

Stockmannin osakkeistani myin puolet pois ja kuittaisin tappioilla Yaran myyntivoitot. Olisi ehkä pitänyt myydä kaikki, mutta koska en oikein tiennyt mitä tehdä, päädyin tekemään tällaisen ratkaisun. Aika näyttää miten käy. Stockmannin osuus salkustani on tällä hetkellä enää alle prosentin, joten sillä ei sinällään ole suurta merkitystä talouteni kannalta. Yarasta sain siis 20% voiton ja Stockmannista tuli takkiin -40%.

Lisäksi päätin aloittaa käteisen (tai siihen verrattavan omaisuuden) keräämisen. Vaikkei korkosijoituksista tuottoa lähiaikoina tuodennäköisesti saakaan, päädyin nyt kuitenkin sivutyöstä saadulla pienellä summalla hankkimaan kuluiltaan edullista FIM Likvidiä. Kyseessä on lyhyen koron rahasto, joka sijoittaa lähinnä suomalaisten kuntien ja yritysten velkakirjoihin. Sinällään en tuolta juuri mitään tuottoa odota, mutta olen huomannut, että pelkkä käteinen tahtoo poltella salkussa niin, että päädyn tekemään osakesijoituksia joskus hieman hätiköidystikin. Toisaalta pelkkää käteistäkin tarvitaan, sillä missasin viime vuoden parhaan Nokian renkaiden ostopaikan odotellessani lyhyen koron rahastoni lunastusta.

Muutoin jatkan aika lailla aiemmalla suunnitelmalla. Norge-superrahastoa saatan tosin ostella jos ja kun nyt näyttää siltä ettei alkuvuoden aikana säästöön jää kuukaudessa sellaista summaa, jolla kannattaa alkaa suoria osakesijoituksia tekemään.